Päiväretki Fiskarsiin

Muutaman tunnin aikana Fiskarsissa ehtii ihailla ruukkimiljöötä, herkutella jäätelöllä, tehdä edullisia paistinpannuostoksia, nauttia blinejä, tutustua Fiskarsin historiaan, ihastella taidetta sekä kierrellä hurmaavissa pikkuputiikeissa. Fiskars onkin suosittu päiväretkikohde, eikä syyttä.

Eräänä heinäkuisena lauantaina aurinko pilkotti pilvien takaa, eikä minulla ollut kyseiselle päivälle sen kummempia suunnitelmia. Vespailemaan teki mieli, sillä Vespailu on jäänyt tänä kesänä harmillisen vähälle. Mutta mihin matka? Jostakin mieleeni putkahti Fiskars, jossa olen pariin kertaan käynyt jäätelöllä / kahvilla / hampurilaisella, mutta en ollut koskaan kierrellyt kiireettä. Sinne siis!

Ajoin Fiskarsin suuntaan Turun moottoritietä Lohjalle asti. Yllätyin positiivisesti moottoritien mutkaisuudesta – huomattavasti useammin käyttämäni Tampereen moottoritie kun ei tällaista mutkapätkää tarjoile. Moottoritietä ajaminen ei kuitenkaan ole koskaan mitään herkkua, joten olin mielissäni, kun sain kääntyä 25-tielle.

IMG_20170723_212440
Ruukin päärakennus eli Kivitalo.

Perillä Fiskarsissa parkkipaikka löytyi helposti. Ilmaista parkkitilaa on runsaasti. Moottoripyöriä oli jätetty parkkialueen reunamille ruohikolle, joten siihen minäkin pysäköin Vespani. Vaihdoin ajokamppeet kevyempiin vaatteisiin ja lähdin tutustumaan Fiskarsiin kävellen.

IMG_20170723_212156
Parkkipaikalla oli jokin vanhojen autojen kokoontuminen. Upeita!

Fiskarsin kylä on todella pieni, joten siihen tutustuu helposti kävellen. Pääraitti on pituudeltaan noin 500 metriä. Pyöriä olisi ollut myös vuokrattavissa infopisteen lähellä – kätevää erityisesti, jos haluaa tutustumaan kylään myös pääraitin ulkopuolella.

IMG_20170723_212305
Mukava kävelypolku kulkee aivan Fiskarinjoen rannassa.
IMG_20170723_212518
Vanha tehdasmiljöö on todella idyllinen. Kauniit tiilirakennukset hallitsevat maisemaa.

Fiskarsin kylään perustettiin rautaruukki vuonna 1649, ja siellä valmistettiin aluksi esimerkiksi nauloja, veitsiä ja kuokkia (ks. historiasta lisää Fiskars Villagen sivuilta). Fiskarsin tehdas ei enää sijaitse Fiskarsin kylässä, mutta Fiskars-yritys kuitenkin omistaa edelleen koko ruukin alueen. Fiskars omistaa myös Arabian ja Iittalan tuotemerkit, joten Fiskars Shopissa ( oli kattava valikoima myös lasitavaraa. Osa tuotteista oli värivirheellistä 2-laatua, joka oli hyvinkin edullista.

1990-luvun alussa Fiskarsiin muutti käsityöläisiä ja taiteilijoita, joita asuu alueella edelleen paljon. Se näkyy myös Fiskarsin ihastuttavien pikkupuotien tarjonnassa: taidokkaasti käsintehtyjä koruja, keramiikkaa, puutöitä, vaatteita ja niin edelleen. Listaus Fiskarsin kylän alueen putiikeista löytyy Fiskars Villagen sivuilta.

Fiskars Shopin yhteydessä oli kiinnostava Fiskars 1649 -näyttely, jossa kerrottiin ruukin historiasta. En käynyt varsinaisessa Fiskarsin museossa lainkaan – jääpähän jotain uutta nähtävää vielä seuraaville käyntikerroillekin.

IMG_20170723_212634
Pienoismalli havainnollisti ruukin toimintaa 1700-luvulla.
IMG_20170723_212557
Vanja Sea -liikkeen yläkerrassa oli esillä muutama Camilla Vuorenmaan teos.

Olin liikkeellä pahimpaan lounasaikaan, joten Kuparipajan ravintolassa ei ollut tilaa. Ja onneksi näin! Seuraavan kulman takaa nimittäin pilkotti Pappagallon jäätelökioski, ja koska olen erittäin perso italialaistyyppiselle jäätelölle, korvasin varsinaisen lounaan taivaallisen hyvillä pistaasi- ja valkosuklaapalloilla. Nam!

IMG_20170723_212352
Jäätelöstä sai nauttia joelle tuijotellen.
IMG_20170723_212655
Myöhemmin söin vielä herkullisen blinin Cafe Antiquen pihalla.

Fiskarsissa valmistetaan olutta, siideriä, giniä ja akvaviittia. Panimobaarin terassi näytti houkuttelevalta, mutta jätin senkin odottamaan ensi kertaa. Sen sijaan kävin Kuura Ciderin ja Fiskarsin panimon myymälöissä ostamassa viemisiä kotiin.

IMG_20170723_213132
Panimorakennus ei ehkä ollut ruukin alueen idyllisin, mutta olut on erinomaista.
IMG_20170723_213039
Toin miehelle tuliaisiksi Fiskarsin nestemäisiä antimia.

Olin viettänyt Fiskarsissa kolme tuntia kiireettömästi kuljeksien. Nyt alkoi kuitenkin jo kaasukättä kutitella, tien päälle olisi päästävä. Olin jo etukäteen suunnitellut ajavani pienempiä mutkateitä kotiin. Reitti kulki kauniissa järvi- ja peltomaisemissa teitä 104, 186, 112 ja 1130 pitkin. Hyvin itsekseen sai ajella kauniina lauantai-iltana, muutama hassu auto tuli koko matkalla vastaan. Erittäin onnistunut päiväreissu kokonaisuudessaan!

IMG_20170723_212840
28 cm paistinpannu mahtuu juuri ja juuri Vespan satulan alle!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s