Omalla Vespalla Alpeille ja takaisin

Kiemuraiset tiet, söpöt Alppikylät ja huikeissa vuorimaisemissa patikointi. Siinä kolme syytä, minkä vuoksi suuntasimme heinäkuussa 2016 Hondalla (Crosstourer VRF 1200) ja Vespalla (GTS SuperSport 300) Itävaltaan. Aikaa reissulle oli varattu lähes kaksi viikkoa, vaikka ajokilometrien oli tarkoitus jäädä alle kolmen tuhannen. Näin ehtisimme myös nauttia pitkistä kävelyistä, oluesta ja ihan vaan olemisesta Alpeilla, eikä tarvitsisi pelkästään ajaa.

Olimme varanneet etukäteen vain yhden majoituksen – viisi yötä mökissä Zell am Seessä, Itävallassa. Se olisi siis pääkohteemme. Meillä oli kuusi päivää aikaa ehtiä sinne Travemundesta, ja ajatuksena olisi näiden päivien aikana ainakin piipahtaa Italian puolella – ihan vaan siitä syystä, että olisihan se nyt siistiä ajaa Vespojen kotimaassa omalla Vespalla.

Olimme suunnitelleet reitin ja päivittäiset ajomatkat pääpiirteissään etukäteen, mutta emme liian tarkasti. Halusimme jättää tilaa paikan päällä improvisoinnille, odottamattomille tapahtumille ja muuten vaan pysähtelyille.

Päivät 1-2

Reissu starttasi lyhyellä siirtymällä kotipihasta Vuosaaren satamaan. Olimme ostaneet laivaliput jo puoli vuotta aiemmin, kun bongasimme Finnlinesin halvan tarjouksen. Aikainen lintu madon nappaa: kaksi vuotta sitten maksoimme aivan vastaavista laivalipuista melkein puolet enemmän, kun ostimme liput vasta alle kaksi kuukautta ennen reissua.

Vuosaaressa check-iniin johtava jono oli odottamattoman pitkä ja se eteni todella hitaasti. Moottoripyörät lastataan laivaan ennen autoja, joten motoristien tulisi olla hyvissä ajoin satamassa. Nyt emme kuitenkaan olleet paikalla yhtään liian aikaisin, vaan hädin tuskin ehdimme sammuttaa moottorit, kun tulikin jo käsky ajaa laivaan.

20160702_155551
Finnlinesin laivoissa on valmiina vankat kiinnitysliinat ja lattioissa lenkit, joihin liinat saa tukevasti kiinni. Jätimme suurimman osan tavaroista kiinni pyöriin laivamatkan ajaksi.

Laivamatka sujui tuttuun tapaan rennosti ruuasta nauttien, kirjoja lukien ja tv-sarjoja katsellen. Ruoka on Finnlinesilla todella hyvää! Laivan kuntosalia oli vähän laajennettu sitten viime reissun, mutta ei sinne vieläkään mahtunut kuin muutama ihminen kerrallaan.

Laiva saapui Travemünden satamaan sunnuntai-iltana klo 22 maissa. Emme kuitenkaan lähteneet ajamaan pimeässä, vaan jäimme vielä laivaan yöksi. Tämä oli meille erinomaisesti sopiva vaihtoehto! Paitsi että tuli halvemmaksi yöpyä laivalla kuin hotellissa, säästyimme myös hotelliin suunnistamiselta pimeässä sekä yhdeltä pyörien pakkaamiskerralta.

20160703_211024
Laivamme saapumassa Travemündeen auringon laskiessa.

Päivä 3

Hyvin nukutun yön ja erinomaisen aamiaisen jälkeen lähdimme matkaan. Suunnistimme suurin piirtein suorinta reittiä etelään. Emme rakasta moottoriteillä ajamista Suomessakaan, joten välttelimme parhaamme mukaan autobaanoja. Lounastimme kiinalaisravintolassa jossain kohtaa tien varrella ja lounaan yhteydessä varasimme Booking.comista hotellin (Jagdhaus Heede) tulevaksi yöksi. Olimme haarukoineet jo etukäteen, että Hannoversch Mündenin paikkeilla saattaisi olla ensimmäinen yöpymisetappi, ja Autoliiton Saksa-oppaan perusteella kyseinen kaupunki vaikutti muutenkin mielenkiintoiselta.

Olimme perillä sen verran hyvissä ajoin, että ehdimme kierrellä aivan ihastuttavassa vanhassa kaupungissa hyvän tovin. Hotelliin saavuttuamme totesimme, että se ja sen ravintola eivät olleetkaan maanantaisin lainkaan auki. Minun nimelläni oli kuitenkin jätetty avaimet hotellin aulaan. Onneksi olimme siis varanneet huoneen muutamaa tuntia aiemmin!

20160704_175927_hdr
Hannoversch Mündenin keskiaikainen keskusta on hyvin säilynyt ja siellä oli useita kivannäköisiä ravintoloita.
20160704_194720_hdr
Kiharatukkainen herra vartioimassa vanhankaupungin porttia.
20160705_090828
Hotellissa oli tilava parkkipaikka ja huoneista näköyhteys parkkikselle. Mopomatkailija arvostaa!

ekaajopaivatoinenajopaiva

Kahden ensimmäisen päivän ajopäivän reitit näkyy ylläolevissa kartoissa. Ensimmäisen ajopäivän matka noin 370 km, toisen 390 km.

Päivä 4

Päivä alkoi pienellä eksymisellä – navigaattorin ehdottamalla reitillä olikin tietyö ja tie sen vuoksi poikki. Ajoimme hetken ympyrää emmekä meinanneet löytää Hannoversch Mündenista ulos. Taitoimme matkaa jonkin aikaa autobaanaa pitkin, jotta matka olisi edennyt vähän nopeammin. Autobaanalla olimme erittäin lähellä joutua onnettomuuteen, kun ajoväylien keskellä olleelta rengasvallilta kieri yksi rengas alas aivan edestämme. Täytyy toivoa, että myös perässämme tulleet autoilijat selvisivät pelkällä säikähdyksellä!

Syöminen jäi päivän aikana vähän liian vähäiseksi ja hotellin etsiminen liian myöhäiseksi. Heikotti, väsytti ja tuskastutti, kun saavuimme pieneen Funfstettenin kylään sen ainoan hotellin (ja ainoan ravintolan) edustalle (Landgasthof Zur Sonne). Nyt emme olleet varanneet huonetta etukäteen, katsoneet vain puoli tuntia aiemmin netistä, että hotellissa pitäisi olla huone vapaana.

Hotellin ovi oli kuitenkin lukossa eikä ketään näkynyt missään. Hetken olimme jo epätoivon vallassa, mutta onneksi omistajapariskunta saapui pian paikalle. Eilisen kaava tuntui toistuvan: Hotelli ja sen ravintola eivät periaatteessa olleet tänään ollenkaan auki, mutta saimme jäädä. Hotellista ei löytynyt muuta ruokaa kuin hapankaalia ja makkaraa, jonka saimme grillata itse ulkona. Tässä vaiheessa olimme kuitenkin kiitollisia, että saimme ylipäänsä jotain ruokaa, eikä tarvinnut lähteä ajamaan takaisinpäin 10 km päähän kauppaan. Ja saimme myös olutta! Juttelimme pihalla syödessämme kahden ranskalaisen hotelliasukin kanssa, joista toinen oli sattumoisin asunut Jämsässä parin vuoden ajan.

wp_20160705_011
Pitkän ajopäivän jälkeen tämä ruoka maistui taivaalliselta!

Päivä 5

Hotellin ystävälliset omistajat olivat loihtineet meille erinomaisen aamiaisen. Se vatsassa oli hyvä lähteä kolmanteen pitkään ajopäivään. Nyt mielessä kutitteli jo Italia: jaksaisimmeko ajaa sinne asti tämän päivän aikana? Saksassa kun ei oikein koskaan voi luottaa navigaattorin antamiin ajoaikoihin. Aina on joku tietyö tai ruuhka, joka pakottaa muuttamaan reittisuunnitelmaa.

Vähän Augsburgin jälkeen maisema muuttui äkisti: tasaisen peltomaiseman taakse ilmestyi vuorenseinämä ja pian Alpit olivat ihan edessämme. Emme malttaneet pysähtyä vielä Garmisch-Partenkircheniiin lounaalle, sillä sen takana siintävät vielä korkeammat vuoret houkuttelivat. Jatkoimme loivakiemuraista alppitietä eteenpäin ja kurvasimme ihastuttavaan Mittenwaldin kylään jaloittelemaan ja syömään.

20160706_125658
Mittenwaldissa näimme reissun ensimmäisen Vespan.

Lounastauon jälkeen olimmekin pian jo Itävallan puolella. Laskeutuminen vuorilta Innsbruckiin oli kiemurainen, jyrkkä ja vilkasliikenteinen – mielenkiintoinen ajettava siis! Navigaattorit opastivat meidät aivan Innsbruckin keskustan läpi. Innsbruck on nätti kaupunki, mutta olimme käyneet siellä muutama vuosi aiemmin talvella, joten emme nyt pysähtyneet. Itse asiassa emme pysähtyneet Itävallassa edes tankkaamaan, vaan ajoimme suoraan Brennerin solan kautta Italiaan. Menimme moottoritien sijaan pikkutietä, joka oli kiemurainen, kapea ja korkealla. Välillä hirvitti ajaa vuoren rinteellä, ja eritoten hirvitti muutamien kaahareiden puolesta, joille ei todellakaan olisi käynyt hyvin, jos mutkan takaa olisikin tullut joku. Juuri kun oma pelko oli muuttumassa ajamisen nautinnoksi, mutkat loivenivat ja olimmekin jo Italiassa.

20160706_160254
Tässä vaiheessa oli aika voittajafiilis: olin kuin olinkin ajanut omalla Vespalla Travemündesta Italiaan!

Italian puolelle päästyämme motoristeja alkoi tulla vastaan aiempaa enemmän. Isojakin, kymmenien pyörien porukoita. Melkein koko ajan sai olla käsi pystyssä. Suurin osa koko kaksiviikkoisen aikana kohtaamistamme motoristeista oli liikkeellä isoilla matkapyörillä. Kustomeja jonkin verran, skoottereita muutama. Se oli hienoa huomata, että monella motoristilla oli heijastinliivi. Käytin lähes koko reissun ajan sellaista itsekin, järkeilin että varsinkin pimeillä mutkateillä myös pieni vespailija erottuu siten helpommin.

20160713_151824
Kolmannen ajopäivän reitti. Päivän ajomatka noin 315 km.

Olimme päättäneet lounaalla, että seuraavan yön viettäisimme teltassa. Kun nyt kerran olimme ottaneet varmuuden vuoksi teltan ja makuupussit mukaan, niin olisihan niitä käytettävä tällä reissulla edes kerran. Telttailu on kivaa, mutta teltan pystyttämiseen ja purkamiseen tuhrautuu paljon arvokasta ajoaikaa. Siksi olimme päättäneet tällä reissulla yöpyä pääasiassa hotelleissa ja siksi mukanamme oli vain kevyt leirintävarustus.

20160707_082455
Camping Gilfenklamm oli ihan ok leirintäalue yhdeksi yöksi. Miinuksena läheinen tie, jolta kantautuvat äänet herättivät aikaisin aamulla.
wp_20160706_010
Kävimme illalla pizzalla ja aamulla aamiaisella leirintäalueen ulkopuolella sijainneessa kuppilassa. Siitä oli mukava seurata solkenaan ohi ajavia motoristeja, jotka suuntasivat Jaufenpassolle.

Päivä 6

Otimme suunnaksi Cortina d’Ampezzon, josta olimme edellisiltana varanneet hotellin seuraaviksi kahdeksi yöksi. Toinen vaihtoehto olisi ollut lähteä vielä etelämmäs Italiaan ja yöpyä kahdessa eri paikassa, mutta halusimme ehtiä nauttia Dolomiiteista myös kiireettä ja jotenkin muuten kuin mopojen selästä. Kolmena edellisenä päivänä oli tullut ajettua sen verran pitkään, että lyhyemmät matkat vaikuttivat nyt houkuttelevammilta.

Olimme jo Suomessa lukeneet useammastakin blogista kauniista vuoristojärvestä, Lago di Braiesista. Se osui käytännössä matkan varrelle, joten päätimme pistäytyä. Päivä oli aurinkoinen ja kuuma, joten muutama muukin oli saanut päähänsä lähteä vilvoittautumaan järven rannalle… Uimiseen ja soutelemiseen olisi ollut mahdollisuus, mutta me tyydyimme kävelemään järven ympäri.

20160707_141212
Lago di Braies oli huikean kaunis.
wp_20160707_018
Polku oli paikoin vaikeakulkuinen ja ruuhkainen, mutta ehdottomasti kulkemisen arvoinen. Järven kiertämiseen kului aikaa noin tunti.

Cortina d’Ampezzoon johtava tie oli melko hiljainen. Ja hyvä niin, sillä muutama tiukka mutka olisi ollut vähän liian jännittävä, jos olisi pitänyt pelätä niskaanhengittäjiä tai vastaantulijoita. Tiukimmassa mutkassa vastaan tuli tietysti bussi, mutta tulin itse ylhäältä, joten näin sen hyvissä ajoin ja ehdin väistää ulkokaarteeseen. HereMaps johdatti luotettavasti Cortinan vilkkaan keskustan läpi, ja löysimme näppärästi Hotel Serenan.

20160713_151848
Päivän ajomatka noin 130 km.
wp_20160707_046
Saimme onneksemme huoneen keskustan puolelta, ja näkymä parvekkeeltamme oli ihan mieletön!

Päivä 7

Vaihdoimme täksi päiväksi moottoriajoneuvot apostolinkyytiin. Talsimme ainakin 15 km, ehkä jopa 20. Laaksossa päivä oli pilvetön ja kuuma, vuorella oli pilviä ja viileää.

Kirjoitin reissumme Italia-osuudesta erillisen tarinan tähän blogiin, sinä enemmän mm. Lago di Braiesista ja Cortina d’Ampezzosta. Yhteenvetona todettakoon, että tykkäsin Cortinasta todella paljon. Maisemat olivat uskomattomia, ruoka oli hyvää, ihmiset olivat mukavia, Vespoja näkyi paljon liikenteessä ja kaupunki oli sopivan kokoinen otettavaksi haltuun parissa päivässä.

wp_20160708_009
Päivä alkoi cappucinolla noin 2400 m korkeudessa.
wp_20160708_046-2
Reitti vuorelta alas kulki vaihtelevassa maastossa.

Päivä 8

Yhden Vespattoman päivän jälkeen oli kiva päästä taas ajamaan! Tie Cortinasta Toblachiin oli mukava ajettava myös tähän suuntaan, loppupätkään tosin toi vähän vaikeusastetta useiden satojen osallistujien pyöräkilpailu.

wp_20160709_004
Pyöräilijät haittasivat paitsi ajamista, myös järvimaisemasta ihailemista.

Tie Lienzistä pohjoiseen tarjosi upeita jylhiä maisemia. Harmillisesti sataa tihuutti juuri tällä pätkällä, joten emme pysähdelleet ottamaan kuvia. Reissun pisin tunneli, Felbertauerntunnel 5200m, osui tälle tielle. Tunnelimaksu oli kympin per ajoneuvo, ja maksusta sai muistoksi tarran – länttäsin sen Vespan tuulilasiin Skootteriklubin juhlavuositarran kaveriksi.

20160713_152205
Päivän ajomatka noin 170 km.

Päivät 9-12

Nautimme Zell am Seestä ja sen lähiympäristöstä kiireettömästi. Käytimme aikaa myös rehelliseen laiskotteluun mökillämme. Ainoan vähän pidemmän reissun teimme Liechtensteinklammille, mutta eipä sinnekään ollut kuin noin 45 km suuntaansa. Kirjoitin myös Zell am Seestä erillisen jutun blogiin.

wp_20160710_036
Maisemaa mökkimme läheltä.
20160711_150811
Zell am Seen kaupunki näkyy vastarannalla.
20160711_164311
Zell am Seessä näkyi paljon Vespoja, tässä niistä yksi.
wp_20160712_033
Liechtensteinklammissa pääsi kävelemään vesiputouksen päälle ja vuoren sisään.
20160712_132836
Liechtensteinklamm oli ehdottomasti kokemisen arvoinen paikka.
wp_20160712_065
Mökillemme johti kapea tie.

Päivä 13

Kotiinpaluun alku. Reissun pahin sadepäivä. Melkein koko päivän jatkunut sade alleviivasi kotiinpaluun haikeaa tunnelmaa. Alpit jäivät sumuun.

Ajoimme koko päivän, söimme loistavan lounaan pikkukylässä keskellä ei mitään, yövyimme tienvarsihotellissa (Advantage Hotel) ja haimme illallisen viereisestä supermarketista. Moporeissuilla valitsemme hotellit hieman keskustan ulkopuolelta, jotta hitaaseen kaupunkiajoon ei mene aikaa. Yleensä hieman sivussa olevilla hotelleilla on myös tilavammat ja ohikulkijoiden katseilta suojassa olevat parkkipaikat.

Tietyön katkaisema reitti sekoitti navigaattorit, enkä ole ihan varma päivän reitistä. Paperikartta oli tehnyt tässä välissä katoamistempun. Päivän ajomatka kuitenkin noin 350 km.

Päivä 14

Käskytimme navigaattorit ajamaan pikkuteitä ylänköalueen läpi suoraan pohjoiseen. Tiet olivat yllättävän kiemuraisia ja maisemat upeita! Metsäinen maisema oli jylhää. Muita tienkäyttäjiä ei paljon näkynyt näillä pikkuteillä.

Olimme päättäneet jo edellisenä iltana ajaa tänään Bernburgiin ja olimme varanneet sieltä myös hotellin. Olin tosin tehnyt varauksen vahingossa väärälle päivälle – eiliselle. Tajusin erheen heti varauksen tehtyäni, laitoin hotelliin sähköpostia mutta sieltä ei koskaan vastattu. Ajoimme kuitenkin samaan hotelliin (SL’otel Budget), ja siellä oltiin ymmärtäväisiä asian suhteen. Saimme huoneen ja maksoimme vain 30 euroa ylimääräistä turhasta varauksesta. Ehkä jatkossa muistan tarkastaa päivämäärät paremmin…

Olimme Bernburgissa ajoissa, ja ehdimme käydä katsomassa linnaa, vanhaa kaupunkia ja uudempaa keskustaa. Kaduilla oli hiljaista, eikä moni ravintolakaan ollut auki, vaikka oli perjantai-ilta. Kaduilla liikkui lähinnä kännyköitään tuijottavia pokemoninpelaajia yksittäin ja ryhmissä – peli oli julkaistu pari päivää aiemmin.

En osaa taaskaan sanoa ihan tarkkaan, mitä teitä ajoimme. Päivän ajomatka noin 310 km.

20160715_180448
Bernburgin keskusta oli sievä.
20160715_184704
Linna oli ihan hieno, mutta suoraan sanottuna komeampiakin on nähty.
wp_20160715_026
Jo toisena iltana peräkkäin haimme illallisen ruokakaupasta ja nautimme sen hotellihuoneessa.

Päivä 15

Ajoimme suurimman osan päivästä vanhan Itä-Saksan alueella. Madgeburgin läpi ajaessa tulikin mieleen jokin vanhan itä-blokin kaupunki, kuten Bratislava. Leveät kadut, harmaita taloja, raitiovaunuja. Täällä olisi ollut mielenkiintoista pysähtyä pidemmäksikin aikaa! Saksaan mahtuu kyllä monenlaista kaupunkia ja Saksassa olisi paljon hienoa nähtävää.

Paitsi että ajomatka Magdeburgista Travemundeen oli todella tylsä. Pohjois-Saksa on alavaa maata ja tiet suoria. Sää oli tuulinen ja tihkuinen, joten ajaminen ei ollut mitenkään nautinnollista. Odotin koko päivän lämpimään laivaan pääsyä. Ja päätin, että ikinä enää en aja Saksan läpi, on se sen verran tylsää maisemaa, vaikka mukaviakin pätkiä mukaan mahtuu. Ehkä seuraavalla kerralla mopot rekalla Milanoon?

Päivän ajomatka noin 340 km.

20160716_212612
Tapoimme aikaa Travemündessa ennen kuin astuimme laivaan. Pitkä hiekkaranta oli upea!
20160716_203907
Travemünde osoittautui ihastuttavaksi pikkukaupungiksi, jossa oli paljon söpöjä putiikkeja.
wp_20160716_033-2
Oho, siinä meidän laiva lipuu satamaa kohti, ja täällä me vaan istutaan keskustassa jätskillä!
20160716_223908
Laivaan pääsi onneksi sisään jo noin klo 22, vaikka laiva irtosi satamasta vasta aamuyöllä.

Päivät 16-17

Laivapäivä sujui taas yllättävän nopeasti, vaikka päivän ohjelma koostui lähinnä syömisestä ja löhöilystä.

Kotiin päästyä Vespan trippimittari näytti 2642. Toisaalta se ei ole kovin paljon kahden viikon reissulle, mutta toisaalta emme lähteneet pelkästään nielemään kilometrejä vaan myös nauttimaan Alpeista.

Reissusta on olemassa monta kymmentä tuntia kypäräkameran kuvaamaa videomateriaalia. Täydennän tätä blogausta videoklipeillä sitten jossain vaiheessa, kun saan videot katsottua…

uusi-kuva-23
Koko reittimme pääpiirteissään. Ihan täysin totuudenmukainen tämä ei ole, mutta sinnepäin. Oma reittimme kokonaisuudessaan karvan yli 2600 km. Klikkaamalla avautuu googlemaps tarkempaa tarkastelua varten.

5 vastausta artikkeliin “Omalla Vespalla Alpeille ja takaisin

  1. Oma blogisi on myös toiminut minulle inspiraationa, kun ekaa ulkomaan reissua suunnittelin ja mietin, uskaltaako Vespalla lähteä pidemmpään reissuun 🙂

    Tykkää

  2. Oletko kiinnittänyt navigaattorin Vespaan – mikä olis paras tapa siihen?

    Tykkää

  3. Hommasin navigaattorin vasta muutama vuosi sitten. siihen asti pärjäsin erittäin hyvin pelkillä navin ääniohjeilla kypäräpuhelimeen. Mukava lisä on kuitenkin kuvallinen ohjeistus, erityisesti kaupunkiolosuhteissa! Hommasin Tomtom Vion (ks. esim. https://italialaiset.fi/tuote/tomtom-vio-skootterinavigaattori/), jossa tuli mukana luotettava kiinnityssysteemi ja olen olut navigaattoriin kokonaisuutena erittäin tyytyväinen. Täytyykin kirjoittaa siitä joskus vähän pidemmin!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s